lorauttanut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaalorauttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä lorauttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lorauttanut | lorauttaneet |
| genetiivi | lorauttaneen | lorauttaneiden lorauttaneitten |
| partitiivi | lorauttanutta | lorauttaneita |
| akkusatiivi | lorauttanut; lorauttaneen | lorauttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lorauttaneessa | lorauttaneissa |
| elatiivi | lorauttaneesta | lorauttaneista |
| illatiivi | lorauttaneeseen | lorauttaneisiin lorauttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lorauttaneella | lorauttaneilla |
| ablatiivi | lorauttaneelta | lorauttaneilta |
| allatiivi | lorauttaneelle | lorauttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lorauttaneena | lorauttaneina |
| translatiivi | lorauttaneeksi | lorauttaneiksi |
| abessiivi | lorauttaneetta | lorauttaneitta |
| instruktiivi | – | lorauttanein |
| komitatiivi | – | lorauttaneine |