lorauttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä lorauttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lorauttava lorauttavat
genetiivi lorauttavan lorauttavien
(lorauttavain)
partitiivi lorauttavaa lorauttavia
akkusatiivi lorauttava; lorauttavan lorauttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi lorauttavassa lorauttavissa
elatiivi lorauttavasta lorauttavista
illatiivi lorauttavaan lorauttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi lorauttavalla lorauttavilla
ablatiivi lorauttavalta lorauttavilta
allatiivi lorauttavalle lorauttaville
muut sijamuodot
essiivi lorauttavana lorauttavina
translatiivi lorauttavaksi lorauttaviksi
abessiivi lorauttavatta lorauttavitta
instruktiivi lorauttavin
komitatiivi lorauttavine