luhistunut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä luhistua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luhistunut luhistuneet
genetiivi luhistuneen luhistuneiden
luhistuneitten
partitiivi luhistunutta luhistuneita
akkusatiivi luhistunut; luhistuneen luhistuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi luhistuneessa luhistuneissa
elatiivi luhistuneesta luhistuneista
illatiivi luhistuneeseen luhistuneisiin
luhistuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luhistuneella luhistuneilla
ablatiivi luhistuneelta luhistuneilta
allatiivi luhistuneelle luhistuneille
muut sijamuodot
essiivi luhistuneena luhistuneina
translatiivi luhistuneeksi luhistuneiksi
abessiivi luhistuneetta luhistuneitta
instruktiivi luhistunein
komitatiivi luhistuneine