luhistuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
luhistuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä luhistua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luhistuva | luhistuvat |
| genetiivi | luhistuvan | luhistuvien (luhistuvain) |
| partitiivi | luhistuvaa | luhistuvia |
| akkusatiivi | luhistuva; luhistuvan | luhistuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luhistuvassa | luhistuvissa |
| elatiivi | luhistuvasta | luhistuvista |
| illatiivi | luhistuvaan | luhistuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luhistuvalla | luhistuvilla |
| ablatiivi | luhistuvalta | luhistuvilta |
| allatiivi | luhistuvalle | luhistuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luhistuvana | luhistuvina |
| translatiivi | luhistuvaksi | luhistuviksi |
| abessiivi | luhistuvatta | luhistuvitta |
| instruktiivi | – | luhistuvin |
| komitatiivi | – | luhistuvine |