luikkiva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaluikkiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä luikkia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luikkiva | luikkivat |
| genetiivi | luikkivan | luikkivien (luikkivain) |
| partitiivi | luikkivaa | luikkivia |
| akkusatiivi | luikkiva; luikkivan |
luikkivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luikkivassa | luikkivissa |
| elatiivi | luikkivasta | luikkivista |
| illatiivi | luikkivaan | luikkiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luikkivalla | luikkivilla |
| ablatiivi | luikkivalta | luikkivilta |
| allatiivi | luikkivalle | luikkiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luikkivana | luikkivina |
| translatiivi | luikkivaksi | luikkiviksi |
| abessiivi | luikkivatta | luikkivitta |
| instruktiivi | – | luikkivin |
| komitatiivi | – | luikkivine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luikkiva- | |
| vahva vartalo | luikkiva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |