luopua
SuomiMuokkaa
VerbiMuokkaa
- antaa pois jotakin, jonka omistaa; jättää jotakin, jonka haluaisi omistaa; jättää virka tai asema; lopettaa jonkin tekeminen, tavoittelu
- Luovuin omaisuudestani.
- Luovuin yrittämästä.
- Kuningas luopui kruunusta. – Kuningas luopui kuninkuudestaan.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈluo̯puɑˣ/
- tavutus: luo‧pu‧a
EtymologiaMuokkaa
johdos verbistä luoda, jonka on alkuaan merkinnyt mm. ’heittää, päästää käsistään’[1]
KäännöksetMuokkaa
1. antaa pois jotakin, jonka omistaa; haluaisi omistaa; jättää virka tai asema; lopettaa jonkin tekeminen, tavoittelu
|
Numero puuttuu. ~ tavasta
|
Numero puuttuu. ~ mielipiteestä, näkemyksistä
|
Numero puuttuu. ~ virasta, asemasta
|
Numero puuttuu. ~ kruunusta
|
Numero puuttuu. ~ uskosta
|
|
Numero puuttuu. ~ alkoholista
|
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- luopua Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004