luopua (52-E) (taivutus[luo])

  1. antaa pois jotakin, jonka omistaa; jättää jotakin, jonka haluaisi omistaa; jättää virka tai asema; lopettaa jonkin tekeminen, tavoittelu
    Luovuin omaisuudestani.
    Luovuin yrittämästä.
    Kuningas luopui kruunusta. – Kuningas luopui kuninkuudestaan.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈluo̯puɑˣ/
  • tavutus: luo‧pu‧a

Etymologia

muokkaa

johdos verbistä luoda, jonka on alkuaan merkinnyt mm. ’heittää, päästää käsistään’[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • luopua Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004