luotsaava

Suomi

Verbi

luotsaava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä luotsata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luotsaava	luotsaavat
genetiivi	luotsaavan	luotsaavien (luotsaavain)
partitiivi	luotsaavaa	luotsaavia
akkusatiivi	luotsaava; luotsaavan	luotsaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	luotsaavassa	luotsaavissa
elatiivi	luotsaavasta	luotsaavista
illatiivi	luotsaavaan	luotsaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luotsaavalla	luotsaavilla
ablatiivi	luotsaavalta	luotsaavilta
allatiivi	luotsaavalle	luotsaaville
muut sijamuodot
essiivi	luotsaavana	luotsaavina
translatiivi	luotsaavaksi	luotsaaviksi
abessiivi	luotsaavatta	luotsaavitta
instruktiivi	–	luotsaavin
komitatiivi	–	luotsaavine