luutunnut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä luututa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luutunnut luutunneet
genetiivi luutunneen luutunneiden
luutunneitten
partitiivi luutunnutta luutunneita
akkusatiivi luutunnut; luutunneen luutunneet
sisäpaikallissijat
inessiivi luutunneessa luutunneissa
elatiivi luutunneesta luutunneista
illatiivi luutunneeseen luutunneisiin
luutunneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luutunneella luutunneilla
ablatiivi luutunneelta luutunneilta
allatiivi luutunneelle luutunneille
muut sijamuodot
essiivi luutunneena luutunneina
translatiivi luutunneeksi luutunneiksi
abessiivi luutunneetta luutunneitta
instruktiivi luutunnein
komitatiivi luutunneine