lynkkaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaalynkkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä lynkata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lynkkaava | lynkkaavat |
| genetiivi | lynkkaavan | lynkkaavien (lynkkaavain) |
| partitiivi | lynkkaavaa | lynkkaavia |
| akkusatiivi | lynkkaava; lynkkaavan | lynkkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lynkkaavassa | lynkkaavissa |
| elatiivi | lynkkaavasta | lynkkaavista |
| illatiivi | lynkkaavaan | lynkkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lynkkaavalla | lynkkaavilla |
| ablatiivi | lynkkaavalta | lynkkaavilta |
| allatiivi | lynkkaavalle | lynkkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lynkkaavana | lynkkaavina |
| translatiivi | lynkkaavaksi | lynkkaaviksi |
| abessiivi | lynkkaavatta | lynkkaavitta |
| instruktiivi | – | lynkkaavin |
| komitatiivi | – | lynkkaavine |