määkivä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä määkiä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi määkivä määkivät
genetiivi määkivän määkivien
(määkiväin)
partitiivi määkivää määkiviä
akkusatiivi määkivä; määkivän määkivät
sisäpaikallissijat
inessiivi määkivässä määkivissä
elatiivi määkivästä määkivistä
illatiivi määkivään määkiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi määkivällä määkivillä
ablatiivi määkivältä määkiviltä
allatiivi määkivälle määkiville
muut sijamuodot
essiivi määkivänä määkivinä
translatiivi määkiväksi määkiviksi
abessiivi määkivättä määkivittä
instruktiivi määkivin
komitatiivi määkivine