mököttänyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä mököttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mököttänyt mököttäneet
genetiivi mököttäneen mököttäneiden
mököttäneitten
partitiivi mököttänyttä mököttäneitä
akkusatiivi mököttänyt; mököttäneen mököttäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi mököttäneessä mököttäneissä
elatiivi mököttäneestä mököttäneistä
illatiivi mököttäneeseen mököttäneisiin
mököttäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mököttäneellä mököttäneillä
ablatiivi mököttäneeltä mököttäneiltä
allatiivi mököttäneelle mököttäneille
muut sijamuodot
essiivi mököttäneenä mököttäneinä
translatiivi mököttäneeksi mököttäneiksi
abessiivi mököttäneettä mököttäneittä
instruktiivi mököttänein
komitatiivi mököttäneine