mököttävä

Suomi

Verbi

mököttävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä mököttää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mököttävä	mököttävät
genetiivi	mököttävän	mököttävien (mököttäväin)
partitiivi	mököttävää	mököttäviä
akkusatiivi	mököttävä; mököttävän	mököttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	mököttävässä	mököttävissä
elatiivi	mököttävästä	mököttävistä
illatiivi	mököttävään	mököttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mököttävällä	mököttävillä
ablatiivi	mököttävältä	mököttäviltä
allatiivi	mököttävälle	mököttäville
muut sijamuodot
essiivi	mököttävänä	mököttävinä
translatiivi	mököttäväksi	mököttäviksi
abessiivi	mököttävättä	mököttävittä
instruktiivi	–	mököttävin
komitatiivi	–	mököttävine