mahduttanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä mahduttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mahduttanut mahduttaneet
genetiivi mahduttaneen mahduttaneiden
mahduttaneitten
partitiivi mahduttanutta mahduttaneita
akkusatiivi mahduttanut; mahduttaneen mahduttaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi mahduttaneessa mahduttaneissa
elatiivi mahduttaneesta mahduttaneista
illatiivi mahduttaneeseen mahduttaneisiin
mahduttaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mahduttaneella mahduttaneilla
ablatiivi mahduttaneelta mahduttaneilta
allatiivi mahduttaneelle mahduttaneille
muut sijamuodot
essiivi mahduttaneena mahduttaneina
translatiivi mahduttaneeksi mahduttaneiksi
abessiivi mahduttaneetta mahduttaneitta
instruktiivi mahduttanein
komitatiivi mahduttaneine