mandate

Englanti

Substantiivi

mandate (monikko mandates)

1. mandaatti, valtuutus
2. määräys, velvoite

   President Biden urged states to restore mask mandates. (New York Times)

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	mandates
part. prees.	mandating
imp. & part. perf.	mandated

mandate

1. valtuuttaa
2. tehdä pakolliseksi

Italia

Verbi

mandate

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä mandare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä mandare
3. (taivutusmuoto) monikon feminiininen partisiipin perfekti verbistä mandare

Latina

Verbi

mandāte

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä mandō