marjastava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä marjastaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi marjastava marjastavat
genetiivi marjastavan marjastavien
(marjastavain)
partitiivi marjastavaa marjastavia
akkusatiivi marjastava; marjastavan marjastavat
sisäpaikallissijat
inessiivi marjastavassa marjastavissa
elatiivi marjastavasta marjastavista
illatiivi marjastavaan marjastaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi marjastavalla marjastavilla
ablatiivi marjastavalta marjastavilta
allatiivi marjastavalle marjastaville
muut sijamuodot
essiivi marjastavana marjastavina
translatiivi marjastavaksi marjastaviksi
abessiivi marjastavatta marjastavitta
instruktiivi marjastavin
komitatiivi marjastavine