marmoroitunut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä marmoroitua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi marmoroitunut marmoroituneet
genetiivi marmoroituneen marmoroituneiden
marmoroituneitten
partitiivi marmoroitunutta marmoroituneita
akkusatiivi marmoroitunut; marmoroituneen marmoroituneet
sisäpaikallissijat
inessiivi marmoroituneessa marmoroituneissa
elatiivi marmoroituneesta marmoroituneista
illatiivi marmoroituneeseen marmoroituneisiin
marmoroituneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi marmoroituneella marmoroituneilla
ablatiivi marmoroituneelta marmoroituneilta
allatiivi marmoroituneelle marmoroituneille
muut sijamuodot
essiivi marmoroituneena marmoroituneina
translatiivi marmoroituneeksi marmoroituneiksi
abessiivi marmoroituneetta marmoroituneitta
instruktiivi marmoroitunein
komitatiivi marmoroituneine