metsästävä

Suomi

Verbi

metsästävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä metsästää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	metsästävä	metsästävät
genetiivi	metsästävän	metsästävien (metsästäväin)
partitiivi	metsästävää	metsästäviä
akkusatiivi	metsästävä; metsästävän	metsästävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	metsästävässä	metsästävissä
elatiivi	metsästävästä	metsästävistä
illatiivi	metsästävään	metsästäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	metsästävällä	metsästävillä
ablatiivi	metsästävältä	metsästäviltä
allatiivi	metsästävälle	metsästäville
muut sijamuodot
essiivi	metsästävänä	metsästävinä
translatiivi	metsästäväksi	metsästäviksi
abessiivi	metsästävättä	metsästävittä
instruktiivi	–	metsästävin
komitatiivi	–	metsästävine