mittaava

Suomi

Verbi

mittaava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä mitata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mittaava	mittaavat
genetiivi	mittaavan	mittaavien (mittaavain)
partitiivi	mittaavaa	mittaavia
akkusatiivi	mittaava; mittaavan	mittaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	mittaavassa	mittaavissa
elatiivi	mittaavasta	mittaavista
illatiivi	mittaavaan	mittaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mittaavalla	mittaavilla
ablatiivi	mittaavalta	mittaavilta
allatiivi	mittaavalle	mittaaville
muut sijamuodot
essiivi	mittaavana	mittaavina
translatiivi	mittaavaksi	mittaaviksi
abessiivi	mittaavatta	mittaavitta
instruktiivi	–	mittaavin
komitatiivi	–	mittaavine