monottava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaamonottava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä monottaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | monottava | monottavat |
| genetiivi | monottavan | monottavien (monottavain) |
| partitiivi | monottavaa | monottavia |
| akkusatiivi | monottava; monottavan | monottavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | monottavassa | monottavissa |
| elatiivi | monottavasta | monottavista |
| illatiivi | monottavaan | monottaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | monottavalla | monottavilla |
| ablatiivi | monottavalta | monottavilta |
| allatiivi | monottavalle | monottaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | monottavana | monottavina |
| translatiivi | monottavaksi | monottaviksi |
| abessiivi | monottavatta | monottavitta |
| instruktiivi | – | monottavin |
| komitatiivi | – | monottavine |