murehtiva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
murehtiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä murehtia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | murehtiva | murehtivat |
| genetiivi | murehtivan | murehtivien (murehtivain) |
| partitiivi | murehtivaa | murehtivia |
| akkusatiivi | murehtiva; murehtivan | murehtivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | murehtivassa | murehtivissa |
| elatiivi | murehtivasta | murehtivista |
| illatiivi | murehtivaan | murehtiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | murehtivalla | murehtivilla |
| ablatiivi | murehtivalta | murehtivilta |
| allatiivi | murehtivalle | murehtiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | murehtivana | murehtivina |
| translatiivi | murehtivaksi | murehtiviksi |
| abessiivi | murehtivatta | murehtivitta |
| instruktiivi | – | murehtivin |
| komitatiivi | – | murehtivine |