murskaava

Suomi

Verbi

murskaava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä murskata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	murskaava	murskaavat
genetiivi	murskaavan	murskaavien (murskaavain)
partitiivi	murskaavaa	murskaavia
akkusatiivi	murskaava; murskaavan	murskaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	murskaavassa	murskaavissa
elatiivi	murskaavasta	murskaavista
illatiivi	murskaavaan	murskaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	murskaavalla	murskaavilla
ablatiivi	murskaavalta	murskaavilta
allatiivi	murskaavalle	murskaaville
muut sijamuodot
essiivi	murskaavana	murskaavina
translatiivi	murskaavaksi	murskaaviksi
abessiivi	murskaavatta	murskaavitta
instruktiivi	–	murskaavin
komitatiivi	–	murskaavine

Aiheesta muualla

• murskaava Kielitoimiston sanakirjassa