mutkistunut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä mutkistua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mutkistunut mutkistuneet
genetiivi mutkistuneen mutkistuneiden
mutkistuneitten
partitiivi mutkistunutta mutkistuneita
akkusatiivi mutkistunut; mutkistuneen mutkistuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi mutkistuneessa mutkistuneissa
elatiivi mutkistuneesta mutkistuneista
illatiivi mutkistuneeseen mutkistuneisiin
mutkistuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mutkistuneella mutkistuneilla
ablatiivi mutkistuneelta mutkistuneilta
allatiivi mutkistuneelle mutkistuneille
muut sijamuodot
essiivi mutkistuneena mutkistuneina
translatiivi mutkistuneeksi mutkistuneiksi
abessiivi mutkistuneetta mutkistuneitta
instruktiivi mutkistunein
komitatiivi mutkistuneine