mutkistuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä mutkistua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mutkistuttava mutkistuttavat
genetiivi mutkistuttavan mutkistuttavien
(mutkistuttavain)
partitiivi mutkistuttavaa mutkistuttavia
akkusatiivi mutkistuttava; mutkistuttavan mutkistuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi mutkistuttavassa mutkistuttavissa
elatiivi mutkistuttavasta mutkistuttavista
illatiivi mutkistuttavaan mutkistuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi mutkistuttavalla mutkistuttavilla
ablatiivi mutkistuttavalta mutkistuttavilta
allatiivi mutkistuttavalle mutkistuttaville
muut sijamuodot
essiivi mutkistuttavana mutkistuttavina
translatiivi mutkistuttavaksi mutkistuttaviksi
abessiivi mutkistuttavatta mutkistuttavitta
instruktiivi mutkistuttavin
komitatiivi mutkistuttavine

mutkistuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä mutkistuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mutkistuttava mutkistuttavat
genetiivi mutkistuttavan mutkistuttavien
(mutkistuttavain)
partitiivi mutkistuttavaa mutkistuttavia
akkusatiivi mutkistuttava; mutkistuttavan mutkistuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi mutkistuttavassa mutkistuttavissa
elatiivi mutkistuttavasta mutkistuttavista
illatiivi mutkistuttavaan mutkistuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi mutkistuttavalla mutkistuttavilla
ablatiivi mutkistuttavalta mutkistuttavilta
allatiivi mutkistuttavalle mutkistuttaville
muut sijamuodot
essiivi mutkistuttavana mutkistuttavina
translatiivi mutkistuttavaksi mutkistuttaviksi
abessiivi mutkistuttavatta mutkistuttavitta
instruktiivi mutkistuttavin
komitatiivi mutkistuttavine