muuntautuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaamuuntautuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä muuntautua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | muuntautuva | muuntautuvat |
genetiivi | muuntautuvan | muuntautuvien (muuntautuvain) |
partitiivi | muuntautuvaa | muuntautuvia |
akkusatiivi | muuntautuva; muuntautuvan |
muuntautuvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | muuntautuvassa | muuntautuvissa |
elatiivi | muuntautuvasta | muuntautuvista |
illatiivi | muuntautuvaan | muuntautuviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | muuntautuvalla | muuntautuvilla |
ablatiivi | muuntautuvalta | muuntautuvilta |
allatiivi | muuntautuvalle | muuntautuville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | muuntautuvana | muuntautuvina |
translatiivi | muuntautuvaksi | muuntautuviksi |
abessiivi | muuntautuvatta | muuntautuvitta |
instruktiivi | – | muuntautuvin |
komitatiivi | – | muuntautuvine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |