muuntunut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä muuntua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi muuntunut muuntuneet
genetiivi muuntuneen muuntuneiden
muuntuneitten
partitiivi muuntunutta muuntuneita
akkusatiivi muuntunut; muuntuneen muuntuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi muuntuneessa muuntuneissa
elatiivi muuntuneesta muuntuneista
illatiivi muuntuneeseen muuntuneisiin
muuntuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi muuntuneella muuntuneilla
ablatiivi muuntuneelta muuntuneilta
allatiivi muuntuneelle muuntuneille
muut sijamuodot
essiivi muuntuneena muuntuneina
translatiivi muuntuneeksi muuntuneiksi
abessiivi muuntuneetta muuntuneitta
instruktiivi muuntunein
komitatiivi muuntuneine