myöntyvä
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
myöntyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä myöntyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | myöntyvä | myöntyvät |
| genetiivi | myöntyvän | myöntyvien (myöntyväin) |
| partitiivi | myöntyvää | myöntyviä |
| akkusatiivi | myöntyvä; myöntyvän | myöntyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | myöntyvässä | myöntyvissä |
| elatiivi | myöntyvästä | myöntyvistä |
| illatiivi | myöntyvään | myöntyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | myöntyvällä | myöntyvillä |
| ablatiivi | myöntyvältä | myöntyviltä |
| allatiivi | myöntyvälle | myöntyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | myöntyvänä | myöntyvinä |
| translatiivi | myöntyväksi | myöntyviksi |
| abessiivi | myöntyvättä | myöntyvittä |
| instruktiivi | – | myöntyvin |
| komitatiivi | – | myöntyvine |
Aiheesta muualla muokkaa
- myöntyvä Kielitoimiston sanakirjassa