näännyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä nääntyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi näännyttävä näännyttävät
genetiivi näännyttävän näännyttävien
(näännyttäväin)
partitiivi näännyttävää näännyttäviä
akkusatiivi näännyttävä; näännyttävän näännyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi näännyttävässä näännyttävissä
elatiivi näännyttävästä näännyttävistä
illatiivi näännyttävään näännyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi näännyttävällä näännyttävillä
ablatiivi näännyttävältä näännyttäviltä
allatiivi näännyttävälle näännyttäville
muut sijamuodot
essiivi näännyttävänä näännyttävinä
translatiivi näännyttäväksi näännyttäviksi
abessiivi näännyttävättä näännyttävittä
instruktiivi näännyttävin
komitatiivi näännyttävine

näännyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä näännyttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi näännyttävä näännyttävät
genetiivi näännyttävän näännyttävien
(näännyttäväin)
partitiivi näännyttävää näännyttäviä
akkusatiivi näännyttävä; näännyttävän näännyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi näännyttävässä näännyttävissä
elatiivi näännyttävästä näännyttävistä
illatiivi näännyttävään näännyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi näännyttävällä näännyttävillä
ablatiivi näännyttävältä näännyttäviltä
allatiivi näännyttävälle näännyttäville
muut sijamuodot
essiivi näännyttävänä näännyttävinä
translatiivi näännyttäväksi näännyttäviksi
abessiivi näännyttävättä näännyttävittä
instruktiivi näännyttävin
komitatiivi näännyttävine