näppäilevä

Suomi

Verbi

näppäilevä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä näppäillä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	näppäilevä	näppäilevät
genetiivi	näppäilevän	näppäilevien (näppäileväin)
partitiivi	näppäilevää	näppäileviä
akkusatiivi	näppäilevä; näppäilevän	näppäilevät
sisäpaikallissijat
inessiivi	näppäilevässä	näppäilevissä
elatiivi	näppäilevästä	näppäilevistä
illatiivi	näppäilevään	näppäileviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	näppäilevällä	näppäilevillä
ablatiivi	näppäilevältä	näppäileviltä
allatiivi	näppäilevälle	näppäileville
muut sijamuodot
essiivi	näppäilevänä	näppäilevinä
translatiivi	näppäileväksi	näppäileviksi
abessiivi	näppäilevättä	näppäilevittä
instruktiivi	–	näppäilevin
komitatiivi	–	näppäilevine