nöyrryttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä nöyrtyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nöyrryttävä nöyrryttävät
genetiivi nöyrryttävän nöyrryttävien
(nöyrryttäväin)
partitiivi nöyrryttävää nöyrryttäviä
akkusatiivi nöyrryttävä; nöyrryttävän nöyrryttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi nöyrryttävässä nöyrryttävissä
elatiivi nöyrryttävästä nöyrryttävistä
illatiivi nöyrryttävään nöyrryttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi nöyrryttävällä nöyrryttävillä
ablatiivi nöyrryttävältä nöyrryttäviltä
allatiivi nöyrryttävälle nöyrryttäville
muut sijamuodot
essiivi nöyrryttävänä nöyrryttävinä
translatiivi nöyrryttäväksi nöyrryttäviksi
abessiivi nöyrryttävättä nöyrryttävittä
instruktiivi nöyrryttävin
komitatiivi nöyrryttävine

nöyrryttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä nöyrryttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nöyrryttävä nöyrryttävät
genetiivi nöyrryttävän nöyrryttävien
(nöyrryttäväin)
partitiivi nöyrryttävää nöyrryttäviä
akkusatiivi nöyrryttävä; nöyrryttävän nöyrryttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi nöyrryttävässä nöyrryttävissä
elatiivi nöyrryttävästä nöyrryttävistä
illatiivi nöyrryttävään nöyrryttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi nöyrryttävällä nöyrryttävillä
ablatiivi nöyrryttävältä nöyrryttäviltä
allatiivi nöyrryttävälle nöyrryttäville
muut sijamuodot
essiivi nöyrryttävänä nöyrryttävinä
translatiivi nöyrryttäväksi nöyrryttäviksi
abessiivi nöyrryttävättä nöyrryttävittä
instruktiivi nöyrryttävin
komitatiivi nöyrryttävine