nalkuttanut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaanalkuttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä nalkuttaa
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nalkuttanut | nalkuttaneet |
genetiivi | nalkuttaneen | nalkuttaneiden nalkuttaneitten |
partitiivi | nalkuttanutta | nalkuttaneita |
akkusatiivi | nalkuttanut; nalkuttaneen |
nalkuttaneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nalkuttaneessa | nalkuttaneissa |
elatiivi | nalkuttaneesta | nalkuttaneista |
illatiivi | nalkuttaneeseen | nalkuttaneisiin nalkuttaneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nalkuttaneella | nalkuttaneilla |
ablatiivi | nalkuttaneelta | nalkuttaneilta |
allatiivi | nalkuttaneelle | nalkuttaneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nalkuttaneena | nalkuttaneina |
translatiivi | nalkuttaneeksi | nalkuttaneiksi |
abessiivi | nalkuttaneetta | nalkuttaneitta |
instruktiivi | – | nalkuttanein |
komitatiivi | – | nalkuttaneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | nalkuttanee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
nalkuttanut- |