narahteleva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaanarahteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä narahdella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | narahteleva | narahtelevat |
| genetiivi | narahtelevan | narahtelevien (narahtelevain) |
| partitiivi | narahtelevaa | narahtelevia |
| akkusatiivi | narahteleva; narahtelevan |
narahtelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | narahtelevassa | narahtelevissa |
| elatiivi | narahtelevasta | narahtelevista |
| illatiivi | narahtelevaan | narahteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | narahtelevalla | narahtelevilla |
| ablatiivi | narahtelevalta | narahtelevilta |
| allatiivi | narahtelevalle | narahteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | narahtelevana | narahtelevina |
| translatiivi | narahtelevaksi | narahteleviksi |
| abessiivi | narahtelevatta | narahtelevitta |
| instruktiivi | – | narahtelevin |
| komitatiivi | – | narahtelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |