narraava
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
narraava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä narrata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | narraava | narraavat |
| genetiivi | narraavan | narraavien (narraavain) |
| partitiivi | narraavaa | narraavia |
| akkusatiivi | narraava; narraavan | narraavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | narraavassa | narraavissa |
| elatiivi | narraavasta | narraavista |
| illatiivi | narraavaan | narraaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | narraavalla | narraavilla |
| ablatiivi | narraavalta | narraavilta |
| allatiivi | narraavalle | narraaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | narraavana | narraavina |
| translatiivi | narraavaksi | narraaviksi |
| abessiivi | narraavatta | narraavitta |
| instruktiivi | – | narraavin |
| komitatiivi | – | narraavine |