naruttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä naruttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi naruttava naruttavat
genetiivi naruttavan naruttavien
(naruttavain)
partitiivi naruttavaa naruttavia
akkusatiivi naruttava; naruttavan naruttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi naruttavassa naruttavissa
elatiivi naruttavasta naruttavista
illatiivi naruttavaan naruttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi naruttavalla naruttavilla
ablatiivi naruttavalta naruttavilta
allatiivi naruttavalle naruttaville
muut sijamuodot
essiivi naruttavana naruttavina
translatiivi naruttavaksi naruttaviksi
abessiivi naruttavatta naruttavitta
instruktiivi naruttavin
komitatiivi naruttavine