neutraloituva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä neutraloitua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi neutraloituva neutraloituvat
genetiivi neutraloituvan neutraloituvien
(neutraloituvain)
partitiivi neutraloituvaa neutraloituvia
akkusatiivi neutraloituva; neutraloituvan neutraloituvat
sisäpaikallissijat
inessiivi neutraloituvassa neutraloituvissa
elatiivi neutraloituvasta neutraloituvista
illatiivi neutraloituvaan neutraloituviin
ulkopaikallissijat
adessiivi neutraloituvalla neutraloituvilla
ablatiivi neutraloituvalta neutraloituvilta
allatiivi neutraloituvalle neutraloituville
muut sijamuodot
essiivi neutraloituvana neutraloituvina
translatiivi neutraloituvaksi neutraloituviksi
abessiivi neutraloituvatta neutraloituvitta
instruktiivi neutraloituvin
komitatiivi neutraloituvine