noudattava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä noudattaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi noudattava noudattavat
genetiivi noudattavan noudattavien
(noudattavain)
partitiivi noudattavaa noudattavia
akkusatiivi noudattava; noudattavan noudattavat
sisäpaikallissijat
inessiivi noudattavassa noudattavissa
elatiivi noudattavasta noudattavista
illatiivi noudattavaan noudattaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi noudattavalla noudattavilla
ablatiivi noudattavalta noudattavilta
allatiivi noudattavalle noudattaville
muut sijamuodot
essiivi noudattavana noudattavina
translatiivi noudattavaksi noudattaviksi
abessiivi noudattavatta noudattavitta
instruktiivi noudattavin
komitatiivi noudattavine