noutava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä noutaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi noutava noutavat
genetiivi noutavan noutavien
(noutavain)
partitiivi noutavaa noutavia
akkusatiivi noutava; noutavan noutavat
sisäpaikallissijat
inessiivi noutavassa noutavissa
elatiivi noutavasta noutavista
illatiivi noutavaan noutaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi noutavalla noutavilla
ablatiivi noutavalta noutavilta
allatiivi noutavalle noutaville
muut sijamuodot
essiivi noutavana noutavina
translatiivi noutavaksi noutaviksi
abessiivi noutavatta noutavitta
instruktiivi noutavin
komitatiivi noutavine