nukahtava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä nukahtaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nukahtava nukahtavat
genetiivi nukahtavan nukahtavien
(nukahtavain)
partitiivi nukahtavaa nukahtavia
akkusatiivi nukahtava; nukahtavan nukahtavat
sisäpaikallissijat
inessiivi nukahtavassa nukahtavissa
elatiivi nukahtavasta nukahtavista
illatiivi nukahtavaan nukahtaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi nukahtavalla nukahtavilla
ablatiivi nukahtavalta nukahtavilta
allatiivi nukahtavalle nukahtaville
muut sijamuodot
essiivi nukahtavana nukahtavina
translatiivi nukahtavaksi nukahtaviksi
abessiivi nukahtavatta nukahtavitta
instruktiivi nukahtavin
komitatiivi nukahtavine