nuuttaava

Suomi

Verbi

nuuttaava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä nuutata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nuuttaava	nuuttaavat
genetiivi	nuuttaavan	nuuttaavien (nuuttaavain)
partitiivi	nuuttaavaa	nuuttaavia
akkusatiivi	nuuttaava; nuuttaavan	nuuttaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	nuuttaavassa	nuuttaavissa
elatiivi	nuuttaavasta	nuuttaavista
illatiivi	nuuttaavaan	nuuttaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nuuttaavalla	nuuttaavilla
ablatiivi	nuuttaavalta	nuuttaavilta
allatiivi	nuuttaavalle	nuuttaaville
muut sijamuodot
essiivi	nuuttaavana	nuuttaavina
translatiivi	nuuttaavaksi	nuuttaaviksi
abessiivi	nuuttaavatta	nuuttaavitta
instruktiivi	–	nuuttaavin
komitatiivi	–	nuuttaavine