ohentava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ohentaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ohentava ohentavat
genetiivi ohentavan ohentavien
(ohentavain)
partitiivi ohentavaa ohentavia
akkusatiivi ohentava; ohentavan ohentavat
sisäpaikallissijat
inessiivi ohentavassa ohentavissa
elatiivi ohentavasta ohentavista
illatiivi ohentavaan ohentaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi ohentavalla ohentavilla
ablatiivi ohentavalta ohentavilta
allatiivi ohentavalle ohentaville
muut sijamuodot
essiivi ohentavana ohentavina
translatiivi ohentavaksi ohentaviksi
abessiivi ohentavatta ohentavitta
instruktiivi ohentavin
komitatiivi ohentavine