ompeleva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ommella

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ompeleva ompelevat
genetiivi ompelevan ompelevien
(ompelevain)
partitiivi ompelevaa ompelevia
akkusatiivi ompeleva; ompelevan ompelevat
sisäpaikallissijat
inessiivi ompelevassa ompelevissa
elatiivi ompelevasta ompelevista
illatiivi ompelevaan ompeleviin
ulkopaikallissijat
adessiivi ompelevalla ompelevilla
ablatiivi ompelevalta ompelevilta
allatiivi ompelevalle ompeleville
muut sijamuodot
essiivi ompelevana ompelevina
translatiivi ompelevaksi ompeleviksi
abessiivi ompelevatta ompelevitta
instruktiivi ompelevin
komitatiivi ompelevine