opetteleva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä opetella

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi opetteleva opettelevat
genetiivi opettelevan opettelevien
(opettelevain)
partitiivi opettelevaa opettelevia
akkusatiivi opetteleva; opettelevan opettelevat
sisäpaikallissijat
inessiivi opettelevassa opettelevissa
elatiivi opettelevasta opettelevista
illatiivi opettelevaan opetteleviin
ulkopaikallissijat
adessiivi opettelevalla opettelevilla
ablatiivi opettelevalta opettelevilta
allatiivi opettelevalle opetteleville
muut sijamuodot
essiivi opettelevana opettelevina
translatiivi opettelevaksi opetteleviksi
abessiivi opettelevatta opettelevitta
instruktiivi opettelevin
komitatiivi opettelevine