orientoiva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaorientoiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä orientoida
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | orientoiva | orientoivat |
| genetiivi | orientoivan | orientoivien (orientoivain) |
| partitiivi | orientoivaa | orientoivia |
| akkusatiivi | orientoiva; orientoivan | orientoivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | orientoivassa | orientoivissa |
| elatiivi | orientoivasta | orientoivista |
| illatiivi | orientoivaan | orientoiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | orientoivalla | orientoivilla |
| ablatiivi | orientoivalta | orientoivilta |
| allatiivi | orientoivalle | orientoiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | orientoivana | orientoivina |
| translatiivi | orientoivaksi | orientoiviksi |
| abessiivi | orientoivatta | orientoivitta |
| instruktiivi | – | orientoivin |
| komitatiivi | – | orientoivine |