osoittautuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
osoittautuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä osoittautua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | osoittautuva | osoittautuvat |
| genetiivi | osoittautuvan | osoittautuvien (osoittautuvain) |
| partitiivi | osoittautuvaa | osoittautuvia |
| akkusatiivi | osoittautuva; osoittautuvan | osoittautuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | osoittautuvassa | osoittautuvissa |
| elatiivi | osoittautuvasta | osoittautuvista |
| illatiivi | osoittautuvaan | osoittautuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | osoittautuvalla | osoittautuvilla |
| ablatiivi | osoittautuvalta | osoittautuvilta |
| allatiivi | osoittautuvalle | osoittautuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | osoittautuvana | osoittautuvina |
| translatiivi | osoittautuvaksi | osoittautuviksi |
| abessiivi | osoittautuvatta | osoittautuvitta |
| instruktiivi | – | osoittautuvin |
| komitatiivi | – | osoittautuvine |