otsikoinut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä otsikoida

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi otsikoinut otsikoineet
genetiivi otsikoineen otsikoineiden
otsikoineitten
partitiivi otsikoinutta otsikoineita
akkusatiivi otsikoinut; otsikoineen otsikoineet
sisäpaikallissijat
inessiivi otsikoineessa otsikoineissa
elatiivi otsikoineesta otsikoineista
illatiivi otsikoineeseen otsikoineisiin
otsikoineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi otsikoineella otsikoineilla
ablatiivi otsikoineelta otsikoineilta
allatiivi otsikoineelle otsikoineille
muut sijamuodot
essiivi otsikoineena otsikoineina
translatiivi otsikoineeksi otsikoineiksi
abessiivi otsikoineetta otsikoineitta
instruktiivi otsikoinein
komitatiivi otsikoineine