päättelevä

Suomi

Verbi

päättelevä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä päätellä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	päättelevä	päättelevät
genetiivi	päättelevän	päättelevien (päätteleväin)
partitiivi	päättelevää	päätteleviä
akkusatiivi	päättelevä; päättelevän	päättelevät
sisäpaikallissijat
inessiivi	päättelevässä	päättelevissä
elatiivi	päättelevästä	päättelevistä
illatiivi	päättelevään	päätteleviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	päättelevällä	päättelevillä
ablatiivi	päättelevältä	päätteleviltä
allatiivi	päättelevälle	päätteleville
muut sijamuodot
essiivi	päättelevänä	päättelevinä
translatiivi	päätteleväksi	päätteleviksi
abessiivi	päättelevättä	päättelevittä
instruktiivi	–	päättelevin
komitatiivi	–	päättelevine