päättynyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä päättyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi päättynyt päättyneet
genetiivi päättyneen päättyneiden
päättyneitten
partitiivi päättynyttä päättyneitä
akkusatiivi päättynyt; päättyneen päättyneet
sisäpaikallissijat
inessiivi päättyneessä päättyneissä
elatiivi päättyneestä päättyneistä
illatiivi päättyneeseen päättyneisiin
päättyneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi päättyneellä päättyneillä
ablatiivi päättyneeltä päättyneiltä
allatiivi päättyneelle päättyneille
muut sijamuodot
essiivi päättyneenä päättyneinä
translatiivi päättyneeksi päättyneiksi
abessiivi päättyneettä päättyneittä
instruktiivi päättynein
komitatiivi päättyneine