päättyvä

Suomi

Verbi

päättyvä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä päättyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	päättyvä	päättyvät
genetiivi	päättyvän	päättyvien (päättyväin)
partitiivi	päättyvää	päättyviä
akkusatiivi	päättyvä; päättyvän	päättyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi	päättyvässä	päättyvissä
elatiivi	päättyvästä	päättyvistä
illatiivi	päättyvään	päättyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	päättyvällä	päättyvillä
ablatiivi	päättyvältä	päättyviltä
allatiivi	päättyvälle	päättyville
muut sijamuodot
essiivi	päättyvänä	päättyvinä
translatiivi	päättyväksi	päättyviksi
abessiivi	päättyvättä	päättyvittä
instruktiivi	–	päättyvin
komitatiivi	–	päättyvine