päätyvä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä päätyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi päätyvä päätyvät
genetiivi päätyvän päätyvien
(päätyväin)
partitiivi päätyvää päätyviä
akkusatiivi päätyvä; päätyvän päätyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi päätyvässä päätyvissä
elatiivi päätyvästä päätyvistä
illatiivi päätyvään päätyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi päätyvällä päätyvillä
ablatiivi päätyvältä päätyviltä
allatiivi päätyvälle päätyville
muut sijamuodot
essiivi päätyvänä päätyvinä
translatiivi päätyväksi päätyviksi
abessiivi päätyvättä päätyvittä
instruktiivi päätyvin
komitatiivi päätyvine