pölyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä pölytä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pölyttävä pölyttävät
genetiivi pölyttävän pölyttävien
(pölyttäväin)
partitiivi pölyttävää pölyttäviä
akkusatiivi pölyttävä;
pölyttävän
pölyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi pölyttävässä pölyttävissä
elatiivi pölyttävästä pölyttävistä
illatiivi pölyttävään pölyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi pölyttävällä pölyttävillä
ablatiivi pölyttävältä pölyttäviltä
allatiivi pölyttävälle pölyttäville
muut sijamuodot
essiivi pölyttävänä pölyttävinä
translatiivi pölyttäväksi pölyttäviksi
abessiivi pölyttävättä pölyttävittä
instruktiivi pölyttävin
komitatiivi pölyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pölyttävä-
vahva vartalo pölyttävä-
konsonantti-
vartalo
-

pölyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pölyttää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pölyttävä pölyttävät
genetiivi pölyttävän pölyttävien
(pölyttäväin)
partitiivi pölyttävää pölyttäviä
akkusatiivi pölyttävä;
pölyttävän
pölyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi pölyttävässä pölyttävissä
elatiivi pölyttävästä pölyttävistä
illatiivi pölyttävään pölyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi pölyttävällä pölyttävillä
ablatiivi pölyttävältä pölyttäviltä
allatiivi pölyttävälle pölyttäville
muut sijamuodot
essiivi pölyttävänä pölyttävinä
translatiivi pölyttäväksi pölyttäviksi
abessiivi pölyttävättä pölyttävittä
instruktiivi pölyttävin
komitatiivi pölyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pölyttävä-
vahva vartalo pölyttävä-
konsonantti-
vartalo
-