palannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä palata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi palannut palanneet
genetiivi palanneen palanneiden
palanneitten
partitiivi palannutta palanneita
akkusatiivi palannut; palanneen palanneet
sisäpaikallissijat
inessiivi palanneessa palanneissa
elatiivi palanneesta palanneista
illatiivi palanneeseen palanneisiin
palanneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi palanneella palanneilla
ablatiivi palanneelta palanneilta
allatiivi palanneelle palanneille
muut sijamuodot
essiivi palanneena palanneina
translatiivi palanneeksi palanneiksi
abessiivi palanneetta palanneitta
instruktiivi palannein
komitatiivi palanneine